Kudottiin joskus puhtaanvalkoinen,
pehmeä sukka.
Sukka ei halunnut olla yksin
-kukapa haluaisi-
joten sukalle kudottiin toinen,samanlainen sukka.
Sukat olivat onnellisia,
maailmassa ei ollut mitään mukavampaa kuin
toinen samanlainen vieressä kulkemassa.
Kerran,toinen sukka näki vilauksen jostain
erilaisesta,
se oli erilainen sukka,sininen.
Erilainen kiinosti valkoista sukkaa niin,
että hänen oli pakko saada siitä selvää!
Vahingossa valkoiseen sukkaan tuli
ripaus sinistä,valkoinen kävi liian lähellä.
Toinen valkoisista sukista, toinen kovin
toiseen,uteliaaseen sukkaan rakastunut
ei pitänyt sinisestä.
Hän suuttui,kulutti itsensä pikku hiljaa puhki:
oli kohta reikiä täynnä.
Ja hetki hetkeltä muuttui synkemmäksi,
synkäksi ja lopulta mustaksi.
Ei ollut enää puhdasta valkoista,
se oli kadonnut ja jäljelle oli jäänyt vain
rikkinäinen ja musta sukka.